Soolo

Minulle yksin laulaminen on kuin mietiskelyä – jonkin koskemattoman näkemistä ja päästämistä maailmaan. Se on tähtäämistä määrättömän kaukaiseen maaliin, läsnäoloa ja hiljaisuuden kuuntelemista, etäisyyden ottamista. Se on elintärkeää, olemassaoloni ydinlanka.

Soolotyössäni teen matkaa laulun ‘luuhun ja ytimeen’ säveltämällä Helvi Juvosen (1919-1959) runoja ja improvisoimalla. Otan mukaan vain välttämättömän, ja pidän huolta siitä että kuulen oman ääneni.

Kuuntele esimerkki Agricolan kirkossa äänitetystä improvisoidusta maisemasta.