ItsenÀisyyspÀivÀn kynnyksellÀ sain tiedon minulle myönnetystÀ Koneen SÀÀtiön 1-vuotisesta apurahasta. Ilo ja onni pÀrskÀhtivÀt ulos kyyneleiden muodossa, ja helpotus kihelmöi ihon alla monen monta hÀmÀrÀÀ pÀivÀÀ. Samaan aikaan kun vielÀ nieleskelin hÀmmennystÀ, olivat tuntosarvet jo töissÀ tunnustelemassa maailman menoa, jumppasin aivosolujani ymmÀrtÀmÀÀn millainen on hyvÀosaiseksi merkattu paikkani haastavan vuoden kuroessa itsensÀ umpeen. Olin ollut jo valmiiksi kiitollinen siitÀ, kuinka mitÀttömÀksi koin oman onnettomuuteni kaiken maailmaa koskettaneen vaikean keskellÀ.
Ja sitten tÀmÀn pehmeÀn valon lisÀksi ylleni laskeutui suoja tuulelta ja kylmÀltÀ.
