“Laulaminen pakkasen maassa on ankaraa työtä, siellä voivat keuhkot pakahtua ja mikä laulaa mitenkin itsensä kuoliaaksi. Vain valmis työ on näennäisen keveä kuin pääskysen lento tai kirkas ja sileä kuin hiottu kivi. Joskus se on samaa kuin tirkistäisi koko yön mikroskooppiin.” (HJ)
Lauantaina juhlitaan Maunula-talossa Helsingissä. Tilaisuuden ‘Iloni on pohjajäätä’ järjestää Mirkka Rekola -seura.
Matka Juvosen runojen maailmaan alkoi minulla kymmenen vuotta sitten, ja siitä alkaen olen pitänyt juuri häntä omanani; kaikista runoilijoista rakkaimpana ja läheisimpänä. Itse olin silloin 39-vuotias, samanikäinen kuin Juvonen kuollessaan. Juvosen sanat ja säkeet puhuttelevat voimallisesti, näkyvät vahvoina kuvina, ja saavat aikaan fyysisiä tuntemuksia. Välillä ne pakahduttavat niin että sielu haukkoo henkeään.
Säveltämiäni runoja löytyy äänilevyiltä tai muulla tavoin julkistettuna. Ahava-yhtyeen “Matka” -levyllä kuullaan Lumottu kevät, Mainen matka, Laulu ja Metsä palaa. YLEn radioteatterille tehty tilausteos “Laulukuunnelma” sisältää niinikään Laulun, sekä runon Kylläinen a cappella sovituksina. Quartet Ajaton videojulkaisulta löytyvät englanniksi käännettynä Elokuun yö – August Night (käännös: Anne Fried), ja Pohjajäätä – Bottom Ice (käännös: Martin Allwood).
Ensi vuoden alkupuolella julkaistava soololevyni koostuu lähes kokonaan Juvosen runoteksteistä – olkoon se syntymäpäivälahjani; kunnianosoitus sanan haltijalle. Lisäksi sekä yhtyeillä että sooloesityksissä olen laulanut ja esittänyt noin kymmenkuntaa tallentamatta jäänyttä runosävelmää. Alan olla Juvosella kyllästetty, mutta en vielä kylläinen – sooloesitys, jossa olisi myös proosaa, tai sadunomainen musiikki-tarina – siinä suuntia, joihin tuleva julkaisu näyttää kuljettavan.